Soolo metsäretkellä..

Luonnon kuulumisia:
Lehtipuut kertoivat kaikki: ” Olemme jäässä, voimattomia…” Kuuset olivat osittain hereillä, ja kertoivat: ” Me olemme heränneet, kun on niin lämmintä… mutta jos tulee pakkasia, alamme uudelleen nukkumaan.” Margit kysyi yhdeltä kuuselta että: ” Jos puu saa toivoa jotain, mitä se olisi?” ”Kesä!!, kun on aurinko, ilma, linnut ja Voimaa… Äitimaa täydessä voimassaan ja mekin saamme sitä..”

Lehtipuun pahka kertoi olevansa aivan jäässä ja voimaton…

Kivet yllättivät. Ne olivat kovin puheliaalla tuulella. Heitä ei haittaa kylmyys ja jää, vaan tykkäävät siitä. Kivet eivät nuku ja rakastavat olla omalla paikallaan rakkaassa äitimaassa.

Tällaista tällä erää…

Enkelin Esiliina / Soolo, M & K-M,

Hoito- ja Eläinkommunikointi

Pirtsakka terrieri Maija,11-v., söi poissaollessani, pitkät pätkät eteisen mattoa. Pyysin heti Margitilta Maijalle hoidon. Maija oksensi ja oksensi mattoa seuraavan yön ja kaikki tuntui seuraavana päivänä olevan hyvin. Maton syönti-iltana Margit jo haastatteli Maijaa ja kyseli että sattuuko ja miksi söit maton jne. Maija kertoi ettei sattunut,oksetti ja janotti kyllä. Ja söi, koska ei ollut muutakaan tekemistä.
Tästä neljäntenä päivänä Maijan vointi heikkeni todella nopeasti. Lähdin yöllä päivystykseen. Kuvauksissa selvisi että matosta oli jäänyt jäämiä vatsaan ja maton kudelanka oli kuronut ohutsuolen pakettiin. Maija oli leikattava. Lääkärit leikkasivat yli 5 tuntia ja aamulla pääsin Margitin kanssa Maijaa hakemaan. Saimme terveiset että oli ihme että koira oli ylipäänsä hengissä ja selvisi leikkauksesta. Kuitenkin 95%:n varmuudella ei tulisi jäämään henkiin.
Me emme luovuttaneet Margitin kanssa. Margit välitti Valon parantavaa hoitoa Ylhäältä ja tietoa Maijan toipumisesta joka päivä seuraavat kaksi viikkoa. Sekä haastatteli Maijaa kipujen ja muun voinnin suhteen. Kipuja ei ollut,mutta Maija ihmetteli miksi nukutti. Ylhäältä Maija pidettiin ns.nukkuvassa olotilassa nämä pari
viikkoa etteivät haavat sisällä aukea. Sillä muuten tämä energinen Maija olisi ollut täysin mahdoton pitää paikallaan.
Tuli tikkien poiston ja verikokeiden aika. Lääkärin mukaan sisäelinvauriot olivat lähes varmat. Haava oli erittäin hyvin parantunut ja verikokeet olivat priimassa kunnossa.

Maija eli kaiken tämän jälkeen vielä yli 4-vuotta. Oli elämänsä kunnossa ja todella riehakas ja jääräpäinen vanhus loppuun saakka.

(Kuvassa Maija alhaalla oikealla)

Enkelin Esiliina/ K-M

Keskustelu tallikissan kanssa…

Eläinkommunikointi

Keskustelu tallikissan kanssa…

-Mitä kuuluu? Kysyi Margit.
-Sinä puhut! Ja kisu alkoi kehräämään.

-Syötkö hiiriä?
-Syön.
-Onko ne maukkaita?
-On… nam..

-Ethän lintuja syö?
-Syön,jos on tarjolla.

Toinen kissa nukkui tallikissan vieressä pedillään. Ja kysyttiin tallikissalta:
-Onko tuo sinun kaveri?Tykkäätkö siitä?
-On. Ja tykkään.
-Metsästääkö sekin hiiriä?
-Metsästää,mutta MINÄ olen parempi!!!

Tiedusteltiin että näkeekö tallikissa pimeällä.
-Näen,sillä minullahan on kissansilmät! Ja,näen yöllä paremmin.

Tallikissa kehräsi oikein kuuluvasti ja kertoi että tykkää kun hänelle puhutaan.

-Tykkäätkö hevosista?
-Tykkään,mutta ne on isoja. Minä väistän niitä.
-Onko täällä rottia?
-Mitä ne on?
Kerrottiin että ne on hiiriä isompia.
-Ei ole. Kuului lyhyt vastaus.

Tallikissa alkoi innolla syömään kipostaan ruokaansa ja kertoi että: ”Nyt nälättää”!
Ja ajateltiin ettei enää hiiret maistu,mutta kysyttiin kuitenkin että:
”Menetkö vielä hiiriä syömään?”
Tallikissa katsahti ja sanoi että: ”Menen,illalla sitten. Tykkään kun puhut!!”

Ja,näin hän jäi syömään ja me Margitin kanssa jatkoimme talli kierrostamme.

Enkelin Esiliina/ M ja K-M