Pate-karju

Muutama päivä sitten kävin katsomassa lempiheppaani Patea. Meillä on melkein kolme vuoden kommunikointitausta joko puhelimessa tai livenä. Aina välillä Pate härnää ja hassuttaa minua, ja minä sitä. Pate ottaa minut aina iloisesti vastaan ja saan aina monet pusut.

Siinä olimme jo kuulumiset vaihtaneet kuten muun muassa onko kipuja yms. Kysyin, onko Patella toista nimeä. Vastaus tuli nopeasti: ”Olen Karju.” Kysyin mitä se tarkoittaa. Pate vastasi ”Se on nopea.” Ahaa, mietin mistä kummasta se oli tuon keksinyt. Kysyin pitääkö sinua nyt sitten sanoa Karjuksi. ”Pitää”, tuli vastaus. No, selvä. Siitä Pate puhui muistuttaen minua monta kertaa: ”Olen Karju.”

Olemme monta kertaa puhuneet rakkaudesta ja Pate-Karju tietää jollakin tapaa mitä se on. Kysyin siltä missä Pate-Karju on minun muistissani? Vastaus tuli heti ”Sydämessä”. Kysyin siltä ”Missä se sydän on?” Pate-Karju vastasi: ”Se on puseron sisällä”. Näin meidän jutustelimme… ihan kaikesta.

Pate-Karju on kehittynyt kommunikointiemme aikana kovin viisaaksi, tietäen paljon, osaamalla lohduttaa, rakastaa yms. Tästä voimme huomata kuinka viisaita eläimet ovat. Ne ovat välittäviä ja aina iloisia, rakastavia ja pienistä asioista tyytyväisiä. Kiitän, että saan olla Pate-Karjun kanssa, rakkautta vaihtaen puolin ja toisin.

Lintulaudan elämää

Kas, kuusen oksalla on pienoinen orava. Lause on mukailtu tutusta lastenlaulusta ”Oravan pesä”. Auringon valo saa niin eläimet kuin ihmisetkin liikkeelle. Enkelin Esiliina halusi tallentaa osan luontoäidin valosta jokaisen ihailtavaksi ja ammennettavaksi. Mikäpäs sen ihastuttavampaa kuin katsella vaikkapa lintulaudan elämää? Muistattehan antaa lintulaudan kavereille riittävästi ruokaa ja ottaa mm. talipallojen päällä olevat verkot pois, että pienokaiset eivät jää kiinni niihin.

Taika-varsan ja adoptioäiti Myyn kuulumisia

Taikahan menetti äitinksä alkukesästä ja sai onnellisen sattuman kautta adoptioäidikseen Myy-hepan. Rakkaus tämän kaksikon välillä on ilmeinen ja se tulee ilmi myös eläinkommunikoinnissa.

– Taika: Minun oma äiti kaatui ja sitä ei ole enää. Minä tiedän, että minulla on uusi äiti. Tykkään äiti-Myystä. Se huolehtii minusta. Se on MINUN ÄITINI! Pikkuinen Taika kertoi onnellisena.

– Äiti-Myy: Tykkään olla äiti! Olen hyvä äiti. Rakastan varsaa. Huolehdin, vahdin ja vartioin. Varsa on minun! Ruokaa minulla ei ole antaa, mutta varsa saa imeä, jos vaan haluaa. En halua varsasta eroon… se on minulle niin tärkeä.

Pikku Taika on onnellinen ja saa oikeanlaista kasvatusta ja ”hevosenmallia” adoptioäidiltään. Sitä kaikkea mitä ihminen ei voi varsalle antaa

Taika-varsa

Taika-varsa oli kuukauden ikäinen, kun sen äiti kuoli. Taian naapurista löytyi hyvin varsojansa hoitanut adoptioäiti Myy. Myyn oma varsa oli kuollut vuosi sitten. Margit tuli haastattelemaan talliin Myytä ja Taikaa onnistuisiko heidän yhdistämisensä. Taika hyväksyi uuden äidin itselleen. Margit kertoi Myylle, että Taika kaipasi äitiään. Hän kysyi Myyltä voisiko se olla Taialle äiti. Vastaus oli “EN!”

Margit selitti Myylle, että pieni varsa ei pärjää ilman äidin tukea ja huolehtimista. Myy kuunteli ja totesi, että “Mietin… No, otan.” Margit pyysi vielä, että Myy olisi kiltti Taialle, jota se lupasi olla.

Hevoset vietiin laitumelle. Myy juoksi edessä ja Taika perässä samalla huutaen riemuissaan “MINULLA ON ÄITI, MINULLA ON ÄITI!”

Kuvassa Taika on päässyt jo imemään tissille (saa imeä, mutta tuleeko maitoa).

Myyn ja Taian tarina jatkuu. Kerromme myöhemmin kuinka äidin ja varsan yhteiselo sujuu.

Eläinkommunikointia pitkästä aikaa

Hessu syö Hessu syö

Hessu-kissa syö kukkia eikä tietenkään saa ja tässä vuoropuhelu Hessun kanssa.
– Ei saa, Hessu syödä kukkia.
– Syön!
– Ei emäntä tykkää, että syöt kukkia.
– Syön silti!
– Eihän Allukaan (Hessun kaveri) syö.
– Kyllä se syö silloin kun äiti ei näe.
Hessu kavalsi kaverin.
– Onko Hessu kukat hyviä?
– On, kun ei muutakaan syötävää ole.

Että näin Hessu… 😀

Punatulkku

Kesken talvisen päivän ja pyryn punatulkku oli lentämässä ylitseni. Juuri siinä hetkessä tuulenpuuska lennätti linnun päin sähkölinjaa ja siihen osuttuaan tajuton lintu tippui kaaressa lumihankeen noin neljän metrin korkeudesta. Poimin elottoman oloisen linnun käteeni ja menin katokseen tutkimaan tilannetta. Linnun raajat ja sulat olivat levällään. Lintu alkoi heräillä ja se sätki puoliksi kyljellään. Minusta oli epävarmaa, jäisikö se eloon.

Soitto Margitille selvitti asian. Lintu sai pikaisen hoidon saatesanoina: ”Pari minuuttia ja se lentää taas.” Se alkoi heti virota ja nousi tuskaisesta kylkiasennosta jaloilleen. Lintu värisytti siipisulkiaan erikoisessa rytmissä. Sulat asettuivat silmieni edessä lentokelpoiseen asentoonsa ja lintu sai normaalin ryhtinsä takaisin. Hetken päästä se jatkoi matkaansa.

Kissojen asialla

Enkelin Esiliina on kissojen hyvinvoinnin asialla.

Muistimme Kissojen Ensikotia Hämeenkyrössä tavaralahjoituksella. Tavarat luovutettiin Hämeenkyrön Mustiin ja Mirriin, josta ne lähtevät eteenpäin kirpputorimyyntiin. Kissankulma ottaa sijoitukseen kissoja, jossa niitä hoidetaan siihen asti että ne löytävät hyvän kodin. Suurin osa Kissankulman kissoista on peräisin luonnosta, jonne ne on jätetty heitteille, tai ne ovat syntyneet sinne.

Lisätietoa Kissankulman Ensikodista
Kissankulma Facebookissa
Kuinka Kissankulmaa voi auttaa?

Hämeenkyrön Mustin ja Mirri
Musti ja Mirri Facebookissa

 

Iiris muuttaa pois

Asiakaspalaute

10-vuotias koirani Iiris sairastui nisäkasvaimiin jouluna 2016. Kasvaimet levisivät vauhdilla, ja heinäkuussa ne olivat edenneet syöväksi nisistä vatsaan. Alusta alkaen minulle oli selvää, että Iiristä ei leikattaisi. Heinäkuun lopulla Margit haastatteli Iiristä, koska se olisi valmis lähtemään Valoon. Iiris halusi vielä elää hetken. Tämän jälkeen Iiris eli puolitoista viikkoa kotonani saattohoidossa säännöllisen kipulääkityksen avulla. Päivää ennen kuolemaansa Margit laittoi hoidon, joka vei kivut pois (koska kipulääkitys ei enää auttanut) ja kertoi Iirikselle mitä tulee tapahtumaan, kun vien sen lopetettavaksi seuraavana päivänä eläinlääkärille. Margit oli suurena apuna ja tukena suruni sekä luopumiseni keskellä. Erityisen kiitoksen hän saa avusta, jonka hän antoi Iirikselle.

Kävin Margitilla meediotulkinnassa, jossa Iiris tuli kertomaan mitä sille kuului. Iirikselle kuuluu tietenkin hyvää! Mitä muutakaan, kun pääsee Valoon? Keskustelumme sisältö jääköön minun ja Iiriksen väliseksi, mutta yhden pätkän keskustelusta jaan teidän kanssanne. ”Äidille tassua. Rakastan aina.”

Kuva: Linda Bondestam

Voitokasta, osa 2

Ja sitten hoidetaan.
Eemelille laitettiin kokonaisvaltainen hoito kehoon ja jälleen kommunikoitiin. Kysyttiin mm. että: ” miksi Eemeli tekee tarhassa sellaista omanlaistaan liikettä päällään ja jaloillaan? ” Siihen Eemeli tokaisi ettei kaikkeen aina tarvitse olla selitystä…

Karoliina esitteli meille voittoloimea. Eemeli kertoi tietävänsä että loimi on hänen. ” Hänen, hän on voittanut!!!” ja sitten tuli yllätys!! Eemeli halusi antaa loimensa Margitille.
Ja tämän jälkeen vielä kuvattiin ulkona tätä kaikkea.