Torstaiaamun voimaeläin

Kuva: winterseitler / Pixabay

Käärme liikkuu puissa, maassa, vedessäkin. Käärmeitä on monia lajeja tappavista vaarattomiin ja siltä väliltä. Niillä on monia kauniita väri- ja kuvioskaaloja. Käärme syö harvoin ja pärjää syömättä noin kuukauden ajan. Se nielaisee ruokansa ja sulattelee sen. Käärme luo nahkansa, muuten se kiristää. Paistattelee lämmössä mielellään, mutta kosteuskin olisi hyvä välillä. Lajien koot vaihtelevat paljon. Osa on vaarattomia ja osa tappavan vaarallisia. Moni pelkää käärmeitä, emmekä tiedosta mikä on vaarallinen tai vaaraton. Käärmeet ovat pitkäikäisiä.

Olet notkea. Liikut sekä vedessä että maassa. Pääset myös kiipeämällä korkealle, kuten puuhun. Toimit hitaasti mutta varmasti. Liian lähelle ei tarvitse tulla, koska et pidä siitä. Olet niin utelias, että kun tartut toimeen, että unohdat syödä. Syöt sitten joskus, vasta kun nälkä huutaa. Ei se ole niin tarpeellista, kaikki muu menee edelle.

Lämpö ja lötköttely: se on ihanaa, siihen pysähdyt kyllä. Kylmästä et pidä. Olet herkkänahkainen. Rasvaa kuluu, kun tunnet että kuiva iho kiristää. Säteilet vahvuutta ja voimaa. Sen tuntevat kyllä muutkin. Voimasi pelottaa toisia. Elät pitkään voimasi turvin. Elämäsi mutkittelee ja se on rikasta. Ehdit kokea monia asioita. Ihmisiä tulee ja menee.

Torstaiaamun voimaeläin: Kirahvi

Kuva: Christine Sponchia / Pixabay

Näen kaiken. Saan hyvää tuoretta ruokaa, sillä kaulani on pitkä ja yletyn korkealle. Ei tarvitse tapella ruuasta. Yksin saan olla siellä puun latvassa syömässä lehtiä. Syön vähän hedelmiäkin.

Olen komein ja korkein, ajattelee varmaankin kirahvi. Arka eläin olen ja säikähdän helposti. Lauma on minulle tärkeä. Ja kilttihän minä olen. Kiinnyn myös hoitajaani, johon luotan, tosin siihen minulla menee kyllä vähän aikaa. Mitä pitempi kaulani on sen komeampi olen. Ainakin tytöt tykkää. Voittaja on se, jonka kaula on pisin. Me emme pidä minkäänlaista ääntä. Puhinaa vain. Jos joku uhkaa, olen vaarallinen ja puolustan itseäni korkealta ja kovaa.

Oletkohan pyrkivä korkeammalle ja korkeammalle elämässäsi? Ei riitä tavallinen, vaan enemmän. Haluat nähdä sitä mitä eivät muut havaitse. Tiedät kykysi ja kauneutesi. Olet arka sisältä ja ulkokuoresi pettää. Hiljaisena sinusta saa etäisen ja ylpeän kuvan. Kun löydät ystävän johon luotat, pidät siitä kiinni. Se on sinulle tärkeää ja muita et tarvitse. Sinussa on myös sisua ja voimaa jos sitä tarvitaan. Olet upea, ryhdikäs näky suoran selkäsi ja pitkän kaulasi kanssa. Sinut nähdään. Olet erottuva yksilö.

Pate-karju

Muutama päivä sitten kävin katsomassa lempiheppaani Patea. Meillä on melkein kolme vuoden kommunikointitausta joko puhelimessa tai livenä. Aina välillä Pate härnää ja hassuttaa minua, ja minä sitä. Pate ottaa minut aina iloisesti vastaan ja saan aina monet pusut.

Siinä olimme jo kuulumiset vaihtaneet kuten muun muassa onko kipuja yms. Kysyin, onko Patella toista nimeä. Vastaus tuli nopeasti: ”Olen Karju.” Kysyin mitä se tarkoittaa. Pate vastasi ”Se on nopea.” Ahaa, mietin mistä kummasta se oli tuon keksinyt. Kysyin pitääkö sinua nyt sitten sanoa Karjuksi. ”Pitää”, tuli vastaus. No, selvä. Siitä Pate puhui muistuttaen minua monta kertaa: ”Olen Karju.”

Olemme monta kertaa puhuneet rakkaudesta ja Pate-Karju tietää jollakin tapaa mitä se on. Kysyin siltä missä Pate-Karju on minun muistissani? Vastaus tuli heti ”Sydämessä”. Kysyin siltä ”Missä se sydän on?” Pate-Karju vastasi: ”Se on puseron sisällä”. Näin meidän jutustelimme… ihan kaikesta.

Pate-Karju on kehittynyt kommunikointiemme aikana kovin viisaaksi, tietäen paljon, osaamalla lohduttaa, rakastaa yms. Tästä voimme huomata kuinka viisaita eläimet ovat. Ne ovat välittäviä ja aina iloisia, rakastavia ja pienistä asioista tyytyväisiä. Kiitän, että saan olla Pate-Karjun kanssa, rakkautta vaihtaen puolin ja toisin.

Lintulaudan elämää

Kas, kuusen oksalla on pienoinen orava. Lause on mukailtu tutusta lastenlaulusta ”Oravan pesä”. Auringon valo saa niin eläimet kuin ihmisetkin liikkeelle. Enkelin Esiliina halusi tallentaa osan luontoäidin valosta jokaisen ihailtavaksi ja ammennettavaksi. Mikäpäs sen ihastuttavampaa kuin katsella vaikkapa lintulaudan elämää? Muistattehan antaa lintulaudan kavereille riittävästi ruokaa ja ottaa mm. talipallojen päällä olevat verkot pois, että pienokaiset eivät jää kiinni niihin.

Taika-varsan ja adoptioäiti Myyn kuulumisia

Taikahan menetti äitinksä alkukesästä ja sai onnellisen sattuman kautta adoptioäidikseen Myy-hepan. Rakkaus tämän kaksikon välillä on ilmeinen ja se tulee ilmi myös eläinkommunikoinnissa.

– Taika: Minun oma äiti kaatui ja sitä ei ole enää. Minä tiedän, että minulla on uusi äiti. Tykkään äiti-Myystä. Se huolehtii minusta. Se on MINUN ÄITINI! Pikkuinen Taika kertoi onnellisena.

– Äiti-Myy: Tykkään olla äiti! Olen hyvä äiti. Rakastan varsaa. Huolehdin, vahdin ja vartioin. Varsa on minun! Ruokaa minulla ei ole antaa, mutta varsa saa imeä, jos vaan haluaa. En halua varsasta eroon… se on minulle niin tärkeä.

Pikku Taika on onnellinen ja saa oikeanlaista kasvatusta ja ”hevosenmallia” adoptioäidiltään. Sitä kaikkea mitä ihminen ei voi varsalle antaa

Taika-varsa

Taika-varsa oli kuukauden ikäinen, kun sen äiti kuoli. Taian naapurista löytyi hyvin varsojansa hoitanut adoptioäiti Myy. Myyn oma varsa oli kuollut vuosi sitten. Margit tuli haastattelemaan talliin Myytä ja Taikaa onnistuisiko heidän yhdistämisensä. Taika hyväksyi uuden äidin itselleen. Margit kertoi Myylle, että Taika kaipasi äitiään. Hän kysyi Myyltä voisiko se olla Taialle äiti. Vastaus oli “EN!”

Margit selitti Myylle, että pieni varsa ei pärjää ilman äidin tukea ja huolehtimista. Myy kuunteli ja totesi, että “Mietin… No, otan.” Margit pyysi vielä, että Myy olisi kiltti Taialle, jota se lupasi olla.

Hevoset vietiin laitumelle. Myy juoksi edessä ja Taika perässä samalla huutaen riemuissaan “MINULLA ON ÄITI, MINULLA ON ÄITI!”

Kuvassa Taika on päässyt jo imemään tissille (saa imeä, mutta tuleeko maitoa).

Myyn ja Taian tarina jatkuu. Kerromme myöhemmin kuinka äidin ja varsan yhteiselo sujuu.

Eläinkommunikointia pitkästä aikaa

Hessu syö Hessu syö

Hessu-kissa syö kukkia eikä tietenkään saa ja tässä vuoropuhelu Hessun kanssa.
– Ei saa, Hessu syödä kukkia.
– Syön!
– Ei emäntä tykkää, että syöt kukkia.
– Syön silti!
– Eihän Allukaan (Hessun kaveri) syö.
– Kyllä se syö silloin kun äiti ei näe.
Hessu kavalsi kaverin.
– Onko Hessu kukat hyviä?
– On, kun ei muutakaan syötävää ole.

Että näin Hessu… 😀

Punatulkku

Kesken talvisen päivän ja pyryn punatulkku oli lentämässä ylitseni. Juuri siinä hetkessä tuulenpuuska lennätti linnun päin sähkölinjaa ja siihen osuttuaan tajuton lintu tippui kaaressa lumihankeen noin neljän metrin korkeudesta. Poimin elottoman oloisen linnun käteeni ja menin katokseen tutkimaan tilannetta. Linnun raajat ja sulat olivat levällään. Lintu alkoi heräillä ja se sätki puoliksi kyljellään. Minusta oli epävarmaa, jäisikö se eloon.

Soitto Margitille selvitti asian. Lintu sai pikaisen hoidon saatesanoina: ”Pari minuuttia ja se lentää taas.” Se alkoi heti virota ja nousi tuskaisesta kylkiasennosta jaloilleen. Lintu värisytti siipisulkiaan erikoisessa rytmissä. Sulat asettuivat silmieni edessä lentokelpoiseen asentoonsa ja lintu sai normaalin ryhtinsä takaisin. Hetken päästä se jatkoi matkaansa.

Kissojen asialla

Enkelin Esiliina on kissojen hyvinvoinnin asialla.

Muistimme Kissojen Ensikotia Hämeenkyrössä tavaralahjoituksella. Tavarat luovutettiin Hämeenkyrön Mustiin ja Mirriin, josta ne lähtevät eteenpäin kirpputorimyyntiin. Kissankulma ottaa sijoitukseen kissoja, jossa niitä hoidetaan siihen asti että ne löytävät hyvän kodin. Suurin osa Kissankulman kissoista on peräisin luonnosta, jonne ne on jätetty heitteille, tai ne ovat syntyneet sinne.

Lisätietoa Kissankulman Ensikodista
Kissankulma Facebookissa
Kuinka Kissankulmaa voi auttaa?

Hämeenkyrön Mustin ja Mirri
Musti ja Mirri Facebookissa

 

Iiris muuttaa pois

Asiakaspalaute

10-vuotias koirani Iiris sairastui nisäkasvaimiin jouluna 2016. Kasvaimet levisivät vauhdilla, ja heinäkuussa ne olivat edenneet syöväksi nisistä vatsaan. Alusta alkaen minulle oli selvää, että Iiristä ei leikattaisi. Heinäkuun lopulla Margit haastatteli Iiristä, koska se olisi valmis lähtemään Valoon. Iiris halusi vielä elää hetken. Tämän jälkeen Iiris eli puolitoista viikkoa kotonani saattohoidossa säännöllisen kipulääkityksen avulla. Päivää ennen kuolemaansa Margit laittoi hoidon, joka vei kivut pois (koska kipulääkitys ei enää auttanut) ja kertoi Iirikselle mitä tulee tapahtumaan, kun vien sen lopetettavaksi seuraavana päivänä eläinlääkärille. Margit oli suurena apuna ja tukena suruni sekä luopumiseni keskellä. Erityisen kiitoksen hän saa avusta, jonka hän antoi Iirikselle.

Kävin Margitilla meediotulkinnassa, jossa Iiris tuli kertomaan mitä sille kuului. Iirikselle kuuluu tietenkin hyvää! Mitä muutakaan, kun pääsee Valoon? Keskustelumme sisältö jääköön minun ja Iiriksen väliseksi, mutta yhden pätkän keskustelusta jaan teidän kanssanne. ”Äidille tassua. Rakastan aina.”

Kuva: Linda Bondestam